Kiinalainen uusi vuosi lähestyy ja sen kyllä huomaa. Ihmisiä on tullut lomille todella paljon, joka paikka on täynnä porukkaa, taksit on tiukassa jopa aamupäivisin jolloin yleensä ei tarvi kauan odotella... Ilotulitusraketit paukkuu aamusta (ekat jo klo 6 tietämillä) myöhään yöhön. Ihmiset ostavat kaupasta kassikaupalla omia herkkujaan, terveysjuomia, kinkkuja jne... Ruokakauppa=10 xstokkan hullut päivät.

Hyvää ystävänpäivää! Voin sitä kaikille toivottaa, mutten enempää kommentoi...Tällä tarkoitan nyt ystävänpäivän merkitystä; ystäviä muistetaan muulloinkin eikä kerran vuodessa...Täällä tätä päivää vietetään rakastavaisten päivänä. Ihananäköistä kaduilla kun (nuoretkin) miehet ovat ostaneet tytöilleen valtavia kukkakimppuja ja suklaarasioita; tulee oikein romanttinen fiilis : ). Ihmiset on muutenkin iloisia ja hyväntuulisia vastaantullessaan. Joka toinen suurin piirtein hyräilee tai laulaa lauluja, kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Yksi ravintola West Laken läheisyydessä tarjoaa tänään romanttisen illallisen 9999rmb hintaan eli 1000€. Hintaan sisältyy ruuan ja juoman lisäksi sormus jonka voi sitten yllätyksenä antaa hellulle. Äitin kanssa mietittiin että ketkähän sinne mahtaa mennä; mä ainakin tiedän kuka ei mene...

Tänään olin aamulla koululla askartelemassa Siljan luokan kanssa kortteja ja koristeita.
Kuvassa Silja kortin ja dragonin kera:

Hilettä, silppua ja höyheniä oli kiitettävästi joka paikassa:

Eilen oli koululla "pukeudu punaiseen/kiinalaiseen - päivä". Lapset olivat pukeutuneet osa kiinakuvioisiin liiveihin, osalla oli mekot, kokopuvut tai paidat.Kakkosluokkalaiset esittivät kiinalasien näytelmän; vaatteissa ei väriloistoa puuttunut:

Koululla on joka perjantai assembly, jossa joku luokka aina esittää jotain. Tälläiset "teemat" ovat mukavia vaihteluita myös lapsille.

Tällä viikolla olen saanut tuta postitätin pomppuutuksen pariin otteeseen. Ekalla kerralla laitoin pakettia usaan; paketissa oli suvun uudelle tulokkaalle soittorasia ja vanhemalle pojalle aku ankka- lehtiä. Soittorasia oli pakattu todella hyvin, monenlaisiin kääröihin. Postitäti aukasutti mulla koko lähetyksen; halusi nähdä rasian ja tarkistaa kuinka pakattu ( olin kotona lähtiissä kiertänyt koko paketin pakkausteipillä...). Täti revitytti melkein kaikki auki, kunnes huomasi isomman laatikon sisälle pyyhkeeseen käärityn pienemmän laatikon ja päätti ettei haluakaan nähdä enempää. Neuvottelujen jälkeen ( mulla oli kiinaope mukana) suostui ottamaan paketin kuljetukseen. Mulla saattoi ihan vahingossa tulla pari valittua sanaa tuossa tilanteessa suomeksi...kiinaope kysyikin mitä sanoin...een mitään...Toisella kertaa yritin laittaa pehmustetussa kuoressa kirjeen, lehden ja tikkarin kummitytölle suomeen. Täti tuuppas sanaakaan sanomatta kuoren mulle takasin luukusta varmaan kymmenen kertaa ja minä joka kerta takasin jupinan kera. Viimein hän alkoi tivaamaan mitä kuoressa on; kun selvisi että 1 tikkari, minun olisi pitänyt täyttää 4 tullauslappua sen takia. Sori vaan kummityttö, kirje tulee nyt ilman tikkaria sitten... Mulla ei oikeesti riittänyt enää huumorintaju tuossa vaiheessa kirjottaa enää yhtään mitään. Kolmannella kerralla yritin paikallistaa kadonnutta kirjalähetystä...siitä ei enempää kuin että paikallistaminen jatkuu edelleen...kiitos ystävällisen postitätin...

Kuvassa paikallinen rouva ompelemassa postipakettia umpeen kuljetusta varten: