ja olihan tuo taasen operaatio! Olin (muka) kaukaa viisas ja ostin tytöille palkkiot mukaan valmiiksi reippaasta käytöksestä. Käytiin jo tiistaina kärkkäriltä ostamassa uudet Brätzit valmiiksi. Hoitajan haastattelu meni ihan hyvin, mutta kun alkoi piikitys lähestyä meinasi tytöillä iskeä paniikki. Oona ei tällä kertaa (huom. tällä kertaa) saanut manaaja-kohtausta, vaan antoi suht suosiolla pistää. Silja olikin sitten dramaattisempi. Halusi pistettävän reisiin ja totta kai piti katsoa milloin piikki pistetään. Tärisi ja huusi (painotus jälleen sanaan dramaattisesti). Oikeesti Silja ei pelkää, mutta sai piikkikammoa imastua Oonalta. Äitihän tottakai palkitsi lapset brätzpaketeilla samantien... Luulin että aukovat paketit sitten autossa, mutta turha luulo. Pitkin toimenpidehuoneen lattiaa ja tutkimuspöytää pakkauksen roskia, joita siirryttiin repimään hoitajan huoneeseen. Pääasia että piikit pistetty ja kerrankin suht suosiolla. Oona nimittäin viimeksi änkesi itsensä seinän ja arkistokaapin väliin, josta 'kynnet pystyssä' karjui kuin manaajassa ' minuun ette koskeeee'...Oiskohan lapsella jäänyt piikkikammo dippi-tutkimuksista ilman puudutetta.. Ensi viikolla vielä yhdet ja sitten seuraavat vasta kiinassa.